Vähän sukutietoa ja kannustusta kanneljärveläisille

 

Tässä on valittuja otteita pitäjäjuhlan 2006 puheestani tämän aihepiirin osalta.

 

 

Koen tämän tilaisuuden vahvasti sukukokoukseksi.  Karkean arvioni mukaan reilulla 80% tämän tilaisuuden osanottajista on Määttäs-perimää.  Juuri valmistuneen sukukirjamme tekemisen yhteydessä laskeskelin, että alueen vanhojen sukujen jäsenistä vain parilla prosentilla on tilastollinen mahdollisuus olla ”Määttäs-vapaita”, niin paljon sitä on ristiin rastiin naitu.  Turha siitä on kuitenkin meitä ryhtyä syyttelemään, kauppaan tarvitaan aina kaksi osapuolta.  Sitä paitsi mm Kakot ja Nikkaset eivät ole juurikaan sen viattomampia.  Niin, että terve vaan sukulaiset. 

 

Mainitsemani Määttästen sukukirja on mielenkiintoinen luettava useimmille kanneljärveläisille.  Määttästen sukutiedon lisäksi siinä on aika lailla yleistä kotiseututietoa ja erilaisia karttoja.  En aio tässä esitellä kirjaa, mikä Paavon, Markun ja muiden Määttästen toimesta on täällä näytteillä.  Muutama asia sen yhteydessä tutkitusta aineistosta saattaa kuitenkin kiinnostaa monia.  

 

Ikivanhoja karttoja haeskelin melkoisen perusteellisesti Kansallisarkiston eri lähteistä ja löysinkin riemastuttavan monia kyläkarttoja.  Nämä ovat ”täyttä tavaraa” ao kylien muillekin suvuille, ainakin Hämeenkylää, Hötsölää, Jokelaa ja Liikolaa koskien.  Niistä tärkeimmät on liitetty kirjaamme ja kaikesta on meillä myös korkeatasoinen digitoitu versio.  Tilakarttoja 1800-luvulta alkaen löytyy myös, vaikkemme niitä voineetkaan kirjaamme sisällyttää.  Maatilojen osalta ennen sotia vallitseva tilanne löytyy parhaiten maanhankintalain mukaisiin korvauksiin liittyvistä asiakirjoista. 

 

Yksi tärkeimmistä lähdeaineistoistamme, 1950-luvulla syntynyt Herman Määttäsen arkisto Mikkelin Maakunta-arkistossa on paitsi sukuarkisto, myös muunkin kanneljärveläisen yleishistorian ja sukutiedon aarreaitta.  Herman on koonnut kymmenien muidenkin sukujen tietokortistoja, joista perheiden kehitystä ja vaiheita voi seurata paljon helpommin ja tarkemmin kuin esimerkiksi sähköisistä HisKi-rekistereistä.  Sukuaan tutkivan kannattaa hyvinkin pistäytyä Mikkelissä.   Aineistoa valikoiden päivässäkin saa kyllä oman suvun tiedot kaiveltua.  Sukumme edustajilta saa kopion tästä arkistoluettelosta. 

 

Lisäksi Mikkelissä (ja vain siellä) on 1900-luvun puoliväliin ulottuva sähköinen HisKi-tyyppinen tiedosto kaikista karjalaisista lopetetuista seurakunnista, mistä pystyy tehokkaasti jäljittämään sukulaishaaroja noin vuoteen 1950 saakka.  Itse HisKissähän ei ole mitään 100 vuotta nuorempaa aineistoa. 

 

(Lisähuomautus: Määttästen sukukirjassa on parissakin kohtaa tietoja käytettävissä olevista tietolähteistä)

 

Sukukirjamme tekemisen yhteydessä mieleeni tuli yksi asia, johon olen jo yrittänyt kanneljärve-läisiä kavereitani yllyttää.  Itse Kanneljärven pitäjästä on tehty ihan hyvät pitäjäkirjat, mutta niissä on sama vaikeus kuin sukukirjassammekin.  Laajasta aineistosta on mahdotonta edes yrittää yksityiskohtaista ja kertovaa tekstiä kuvineen.  Tähän pystyvät vain kyläkirjat, mitkä parhaimmillaan ovat koulupiirin tai vastaavan mukaisia kyläyhteisöteoksia.  Yksi parhaita on omasta kotikylästäni Uudenkirkon Vammeljärvestä tehty kirja, mikä myös on täällä näytteillä. 

Kyläkirjoja ei Kanneljärven alueelta ole tehty.  Ihmettelin sitä vähän, kun osaajia kirjalliseenkin työhön on nähdäkseni aika lailla omastakin takaa.  Aineistoa karttoina, kuvina ja kirjoituksina olisi muutamalle yhteisölle.  Ainakin Hämeenkylä/Jokela/Liikola ja Kanneljärvi/Harju/Hötsölä ovat hyvin vahvoja ryhmiä.  Omakohtaista paikalliskokemusta omaavat ihmiset sen sijaan vähenevät ja dementoituvat hurjaa vauhtia, joten tämä tietopohja on pian menetetty.  Kannattaisikohan tarttua aika nopeastikin toimeen.  

 

 

 

 

 

Kanneljärveläisten juurista

 

Sukukirjamme tekemisen yhteydessä selvittelin hyvin perusteellisesti oman sukumme juurien perusaineksia niin kauas menneisyyteen kuin mahdollista, aikoina ennen kirkonkirjojen pitoa.  Varhaisimmat ajat ovat tietysti yleistietoa, mikä pätee kaikille paikkakunnan asukkaille.  Perus-yhteisömme tässä suhteessa on ollut Äyräpään Vanha Kihlakunta, mihin kuuluivat muinaiset suurkunnat Muolaa (+Valkjärvi ja Heinjoki), Uusikirkko (+Kuolemajärvi ja tietysti Kanneljärvi) ja Kivennapa (+Terijoki).  Tämä alue oli keskiajalla Kannaksen tärkein asutusalue, Viipurin tienoitakin vahvempi. 

 

Ikivanha suomensukuinen asutus alueella on ainakin 6000 vuotta vanhaa.   Laatokan luoteis-rannan, Karjalankannaksen ja Inkerinmaan perusväestöllä on ilmeisesti yhteiset juuret.  Heimo-kahinoista huolimatta kauppayhteyksiä ja verenvaihtoa oli jatkuvasti myös vepsäläisten ja hämäläisten kanssa, kuten myös muidenkin lännen ja etelän suunnan suomensukuisten kanssa.  Reilu 1000 vuotta sitten tästä keitoksesta oli muodostunut keskiselle Kannakselle äyrämöisten heimoryhmä.  Alueen vanhimmat suvut ovatkin juuriltaan äyrämöisiä, kuten meidänkin.

 

Sodat 1500- ja 1600-luvuilla aiheuttivat valtavaa väestön tuhoa ja pakenemista erityisesti Käkisalmen läänissä ja Inkerinmaalla, minne siirtyi paljon luterilaista väkeä läntiseltä Kannakselta ja muualtakin Suomesta.  Länsi-Kannakselle taas tuli tilalle lännestä savakkoja, joista valtaosa tosin oli ”paluumuuttajia” Savosta. 

 

Nämä kaksi kulttuuriltaan erilaista, mutta juuriltaan aika läheistä heimoryhmää alkoivat sulautua kunnolla vasta autonomian ajan loppupuolella.  Viime sotiin mennessä ryhmäkuntaisuus oli ilmeisen täysin kadonnut.  Uskoakseni tämänkin tilaisuuden osanottajat kokevat todella vahvaa karjalaista yhtenäisyyden tuntemista.

 

 

Martti T Määttänen