Seuraavan kerran käydessä 1996 ei ollut mitään rakennuksia.  Saatjärvi oli lähiseudun asukkaiden ulkoilualuetta. Vain isän  rakentama kellari ja ikivanha pihakoivu olivat paikallaan.

Kanneljärvi 1997 lehdessä julkaistuja juttuja.

Kyläskäynti

Miule tul taas mie1ee yks pien mut omakohtane tapahtuma sielt oikijaast kotikyläst, Kanneljärve Kuuterseläst. Iha tarkkaa ajatietoo miul ei uo, mut näi jälkeepäi päätteiemäl ja tapahtummii vertailemaal mie oon tult sellasee tuloksee jot sillo elettii alkukessää -44. Se taas tarkoittaa sitä, jot mie oli sillo vähä yli 4 vuotta vanha.

Myö asuttii viel koton, Mattilaisii kujasii pääs. Vähä niiko syrjääs, mut ei kuitekaa iha metsä sisäs. Yhteen iltapäivään äiti sano jot lähetää käymää illaal tuol Yllölääs. En muista jot sanoks hää mitä varte myö sinne männää, mut mie innostuin kyl kovast ja olin vaik heti valmis lähtemää, ko tiesin jot siel Leo ja toisetkii pojat. Ja ainha se ol vaihteluu ja muutekii jännittävvää ko johokii muuale pääs. Viel nii ettää, kylä toisee laitaa. Jalkasii mäntii, ilma ol lämmi ja aurinko paista. Sit ko Yllölä alko näkkyy ja poikettii hei kujasillee, ni mie juoksenteli jo vähä niiko ielpäi, hyppelin ja kerkin. Se tie ol lyhyt, mut siin ol sellane pien notkelma ja sen notko pohjaal ol pien puro (Kaivo-oja). Talo ol sit heti siin vastakkaise kumparee pääl.

Leo ol jo vastaas siel pihal ja ko kerittii tuppaa, ni Ella-täti sano äitile jot ei se terveyssisar oo viel tult. Sit mie kuuli jostakii rokottamisest, mut ei se siin vaihees ainakaa aiheuttaant mittää sen kummempaa ihmetystä, se ol vaa joku uus sana. Leo kyl sano miule jot Hannes ja Heikki rokotettaa samal kertaa ko miutkii, mut häntä ei ennää rokoteta. Hää olkii minnuu muutama vuuve vanheemp.

Mie läksi Leo kans ulos. Myö mäntii heijä potattikuopa katokse alle ja hää esitteel mitä ol löytäänt tuolt ampumahauvaast ja pesäkkehist (Sulkulinja). Hänel ol siel tasaseeks vestety kurkihirre pääl peitoos kiväri panoksii. Hää ol laiteelt ne suoraa rivvii, ne olliit pystyys, siniset puupäät yllääppäi. Leol ol jonkuulaine raha taskuus ja myö lähettii polkuu myöte Ollimääe sotilasleiri kanttiinille.

Siel ei silhetkeel olt muita ko ne myöjät, kaks lottaa. Leo ojens rahhaa luukuust ja sano jot yks tulitikkuaski, mut ei se kaupateko käyntkää nii helpoost ko meinattii. Ne lotat alkoit kysellä jot mitäs työ niil tikkuloil tiettä? No hänel ol vastaus valmeheen jot kottii viijää. Vaik miekii vakuutin sammaa, ni ei meinanneet uskoo. Ainakii viis kertaa väitettii, enneko saatii se aski. Sit juostii kiireheest takasii ja ko se täti ei olt vielkää tult, ni mäntii taas sinne piilopaikkaa ja Leo vääns muutamiist patruunoist ne puupäät irti ja sytytettii se hylsyys oleva ruuti an yks patruuna kerrallaa. Se ol komija leimaus ja samal kuulu aikamoine suhaus ko ruuti palo. En tiijä oikee kui monta patruunaa myö silviisii käsiteltii, mut ei ainakaa kaikkii. Kyl ol jännittävvää. Eikä kukkaa huomaant mittää ko lopetettii se homma oikijaa aikaa, jot ei tulleet etsimää meitä.

Kaik män hyväst siihe ast, mut sit tul se hoitaja paikalle ja pilais koko loppuilla. Tul itku pitkääst ilost. Kyl kipais aika kovast ko tökättii rokotuspiikki sellasee laihaa selkää. Täl kertaa se kottii lähtö onnistu jostai syyst heti ens yritykseel, ei muuta ko paita pääle ja silmät vesis ulos. Mie muistan jot jonkuu verra pit itkee viel siel ylämääeeskii ko noustii siihe suuremale tiele. Tälläsii muistoloi lisäks jäi viel pyöree arpi selkää. Vähä aja peräst pit jättää koko Kuuterselkä ja kaik.

Timo Launiainen Espoo