Kanneljärven pitäjän kylät kuuluivat 480 vuoden ajan Uudenkirkon seurakuntaan, Äyräpään kihlakuntaan. Jo ennen ensimmäistä maailmansotaa oli olemassa eräiden itäisten kylien asukkaiden hankkeita oman seurakunnan perustamiseksi, mutta kun 1919 Viipuri-Pietari radan pohjoispuoliset kylät tulivat mukaan, alkoi uuden seurakunnan perustaminen edetä. Seurakunnan perustamishankkeen kuluista lupasivat vastata hovihankkija Israel Vesterinen yhdessä Kauppias Joonas Määttäsen kanssa.

Neuvottelujen ja lausuntojen ja valitustenkin jälkeen asia saatettiin päätökseen ja 11.7.1922 voitin valita ensimmäinen Kanneljärven seurakunnan kirkkovaltuusto, joka osti saman vuoden lokakuussa Maria Kusnetsovan huvilan väliaikaiseksi kirkoksi. Kirkko otetiin 1.3.1923 käytöön, sotilaspastori Arvo Salmisen toimiessa pappina.

Seurakunnan perustajat alkoivat heti myönteisen päätöksen saatuaan hakea myös kunnan itsenäisyyttä. Uusi Kanneljärven kunta aloitti toiminnan 1925 alusta. 1925 alusta saatiin myös seurakunnalle omat kirkonkirjat, joiden mukaan seurakunnalla oli 4336 jäsentä.

Vajaa 15 vuotta ehti Kanneljärvi toimia itsenäisenä kuntana, kun sota katkaisi kunnan kehityksen. Asukkaat evakuoitiin Satakuntaan Tyrväälle, Kiikkaan ja muihin alueen pitäjiin

Syyskuussa 1941 alkoi Kanneljärvellä sotilashallinnon aika, jolloin kunnan luottamusmiehistä koottiin kunnan esikunta. Alkoi asukkaiden paluu kotikuntaan. Oleskelulupa n:o 1 myönnettiin syyskuun 28 päivänä Salomon Kirjavaiselle ja syyskuun aikana ehdittiin myöntää jo 111 oleskelulupaa siviiliasukkaille.


Kanneljärven sankarihautoja

Sodassa menehtyi  175 Kanneljärvellä asunutta  henkilöä.  Heistä 95 on haudattu  Kanneljärven hautausmaalle. Viimeiset hautaukset tapahtuivat 12.6.1944  kirkkoherra Muukkosen  siunattua  5 vainajaa, joista kahdella oli vain havuvuode arkun sijaan. Pääosa siviiliväestä oli  poistunut kodeistaan jo 10.6. 

Kanneljärven seurakuntaa johdettiin hoitokunnan toimesta vuoden 1949 loppuun, jolloin kirkonkirjat liitettiin sijoituspaikkakuntien seurakuntiin.


Kanneljärvi lyhyesti

Kanneljärven seurakunta aloitti toiminnan 1.3.1923 väliaikaisessa kirkossa
Kanneljärven kunta itsenäistyi 1.1.1925
Pinta-ala 246,5 neliökilometriä
Asukasluku 1939 oli 3805 (srk 3555)

Rautatieasemat: Kanneljärvi ja Mustamäki sekä Lounatjoen pysäkki

Korkein kohta, mäntymetsää kasvanut Hötönmäki 116,1 metriä merenpinnasta
Viljelysmaat hiekkavaltaisia. 1930 oli Kanneljärvellä 624 yli 2 ha:n tilaa, joilla peltoa yht. 2087 ha ja 1939 3355 ha
Viljakasvien lisäksi huomattava perunan ja sokerijuurikkaan tuottaja.

Kunnalliskoti 1931
Kansakoulut: Sykiälässä (1893), Kanneljärven kk (1895), Kuuterselässä (1899), Hötsölässä (1901), Hämeenkylässä (1902), Harjussa (1913), Lounatjoella (1928, ja Mustanmäen kk (1930)
Kanneljärven Kansanopisto (entinen Uudenkirkon kansanopisto.) Perustettu 1894

Marttayhdistykset: Kuuterselässä (1922),Sykiälässä (1934), Hämeenkylässä (1937), Hötsölässä ja Kanneljärvellä (1938)
Nuorisoseurat: Kanneljärvellä ja Mustamäessä(1902), Hötsölässä (1911), Hämeenkylässä (1913) ja Harjussa (1922) sekä Kuuterselän kansalaisseura (1905)
Urheiluseurat: Kanneljärven Yritys (1925), Katajaiset (Kuuterselän Kansalaisseuran yhteydessä 1914), Kannaksen Pojat (1923), Kipinä (Mustamäellä 1930)
Suojeluskunta ja Lotta-Svärd osastot

Teollisuutta: Mustamäellä Joonas Kakon pärehöyläämö ja Jalmari Lehtosen perustama Sahalaitos, Veljekset Määttänen Oy:n saha ja kauppamylly Kanneljärven aseman lähellä

Tunnetuin rakennus: Pietarilaisen teollisuusmiehen Ludvig Nobelin vävyn, Crusellin 1912 rakennuttama Niemen Hovi

Kirjailijoita: Unto Seppänen, Paavo Montonen, Rebekka Räsänen
Kansanedustajia: Simson Pilkka ja Vilho Nikkanen ja Erkki Paavolainen
Kuuluisia urheilijoita: keihäänheiton maailmanmestari Yrjö Nikkanen ja v. 1906 Ateenan Olympiakisoihin osallistunut Heikki Pennola (ent. Åhlman) (keihäs ja korkeushyppy 6. sija) Rikhard Määttänen (sm-hopeaa 5000 m juoksussa
Hanuritaiteilija Viljo Vesterinen